Showing posts with label fi. Show all posts
Showing posts with label fi. Show all posts

Sunday, October 11, 2015

Porista Summervilleen

Olen viettänyt nyt jo kaksi kuukautta Pohjois-Amerikan mantereella. Tunnelmista en osaa mitään oikein sanoa, mutta sen tiedän että aika kuluu kuin siivillä. Vastapainoksi voin kuitenkin sanoa, että paljon on tullut jo nähtyä ja koettua. 

Matkasta väli Pori - Summerville

Pori
Lähdin ajamaan äidin kanssa kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää sunnuntaina 9.8. joskus kuuden aikaan illalla. Laukun (huomaa sana yksikössä) olin saanut kiinni ja autoon viisi minuuttia ennen lähtöä. Kotiportilla sanoin vielä heipat kummisedälle ja isälle.

"Sä et oo lähössä minnekkään, jos multa kysytään!"

suomalaista maisemaa automatkalta


Helsinki
Vietin yön Helsinki-Vantaan Hilton-hotellissa äidin kanssa. Illalla juttelimme monesta eri asiasta ja ehdimme siinä katsomaan jopa yhden jakson Miss Fisherin murhamysteerejä. Sinä yönä uni ei meinannut tulla. Nukuin huimat neljä tuntia ja herätys oli aamulla kello viisi.
    Kävelin äidin kanssa tavaroineni lentokentälle ja lähtöselvityksen tein n. puoli seitsemän aikaan. Seuraavana vuorossa oli turvatarkastus, ja sen myötä se hankalin vaihe: sanoa äidille, että hei, me nähdään sitten vuoden päästä. 
    Turvatarkastuksen jälkeen vuorossa oli kymmenen minuutin kävely portille. Siellä tapasin myös toisen vaihtarin, joka matkasi kanssani Dallasiin asti. 
    Lento Helsinki-Vantaalta kohti Lontoon Heathrow'ta lähti kello 8 ja kesti vähän päälle kolme tuntia. Lennolla tuli luettua kirjaa ja yritin siinä nukkuakin, mutta tuloksetta.


Lontoo
Heathrow'lla minulla oli aikaa kaksi ja puoli tuntia ennen seuraavan lentoni lähtemistä, ja koko sen ajan matkustin läpi lentokenttää seuraavalle portille. Ei ollut mikään kovin helppo homma. Niiden kahden tunnin aikana kävelin ainakin kaksi kilometriä ja istuin linja-autossa sekä metrossa. 
    Kun viimein saavuin päämäärääni, istuin hetkeksi penkille ja kävin ostamassa luettavaa ja syötävää seuraavalle lennolle.

Heathrow

Astuessani seuraavaan koneeseen olo oli hetken sellainen, että apua. Löysin paikkani, joka oli keskellä konetta kahden henkilön välissä. Kun olin päässyt istumaan, joku nuori mies tuli kysymään minulta, että voisinko vaihtaa paikkoja hänen kanssaan. Istumapaikkani oli kahden ihmisen välissä ja seinä oli takanani, joten ajattelin, että mikäs siinä, ei tästä koneesta ainakaan huonompaa paikkaa voi löytää. Tämä nuori mies näytti, missä istui, ja huokasin helpotuksesta. Pääsin istumaan käytäväpaikalle ja kaiken kukkuraksi henkilö, jonka vieressä istuin, nukkui puolet matkasta ja oli hiljaa sen toiset puolet.
    Lento kesti kymmenen tuntia ja niiden tuntien aikana tuli tehtyä paljon. Katsoin yhden jakson NCIS Rikostutkijoita ja kolme elokuvaa. Niiden kymmenen tunnin aikana tuli myös kuunneltua musiikkia ja pelattua erilaisia pelejä sekä toki myös noustua välillä ylös verryttelemään jalkoja...

lentoreittiä...


Dallas
Dallasissa minulla piti alun perin olla aikaa noin neljä ja puoli tuntia, eli kiirettä ei ollut. Maahantulo oli helppo kaiken sen jonotuksen jälkeen, ja löysin portin helposti. Siinä kolmen tunnin odotuksen aikana luin kirjaa ja kävin ostamassa naposteltavaa.

Ulkona oli yli +40°C lämmintä.

Kun lennon lähtöön oli enää puoli tuntia, portti vaihtui. Onneksi ei kuitenkaan kauas. Lennon lähtö myöhästyi kuitenkin 15:lla minuutilla. Lentoa ei näkynyt portin yläpuolella olevalla näytöllä, joten kummastuneita ihmisiä pyöri ympäriinsä. Monet kyselivät toisiltaan, että onko kyseinen portti oikea ja niin edelleen. Sitten portti vaihtui taas ja koko lauma Charlestoniin matkustavia siirtyi seuraavalle portille. Siinä samalla lentoa myös myöhästettiin puolellatoista tunnilla. Tämän jälkeen lentoa myöhästettiin vielä seuraavalla puolellatoista tunnilla. Tämän koko odotuksen ajan keskustelin ainakin seitsemän eri ihmisen kanssa. Varsinkin matkustajat, jotka olivat matkalla kotiin, olivat hyvin kiinnostuneita, miksi suomalainen nuori oli matkalla Charlestoniin. Keskustelin paljon Etelä-Carolinan ilmastosta, kulttuurista sekä ihmisistä sekä sain kiinnostavaa tietoa Charlestonin historiasta sekä nähtävyyksistä.
    Kun lento vihdoin lähti, olin matkustanut 24 tuntia. Tämä viimeinen lento oli yölento ja vaikka yritin nukkua, ei siitä tullut mitään. Lennon puolivälissä näin ehkä yhden elämäni kauneimmista näyistä; kun katsoin ikkunasta alas näin kaupunkien valoja sumuisen verhon alla, ja kun katsoin horisonttiin, näin salamojen leimahtelevan pilvissä, ja kun katsoin ylös näin Linnunradan ja miljoonia tähtiä.

Yöllista Dallasia 


Charleston
Kun vihdoin laskeuduimme, oloni oli vähintään helpottunut. Kolme lentoa yhden vuorokauden sisään ja olin selvinnyt niistä jokaisesta. Astuttuani ulos lentokoneesta tuntui siltä, kuin ilmasto olisi hyökännyt kimppuuni. Ulkona oli kuuma ja kosteaa. 
    Päästyäni terminaaliin tajusin, että seuraavaksi oli vuorossa se hetki, kun tapaisin isäntäperheeni en simmäistä kertaa kasvotusten. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Hiukset olivat pörröllä ja kasvoistani näki, että en ollut nukkunut viimeiseen 27 tuntiin... Ihan sama. Kävelin käytävää pitkin muutama kymmenen metriä ja näin hostäitini pitelemässä kylttiä, jossa luki: "Tervetuloa Alma" 
    Alkutervehdysten ja matkalaukun löytämisen jälkeen lähdimme kävelemään autolle. Autoon päästyäni oloni oli todella helpottunut. Matkalaukku, viulu, ja käsilaukku olivat tallessa ja pääsisin pian nukkumaan.


Summerville
Ajomatka lentokentältä uuteen kotiini kesti noin puolisen tuntia. Kun pääsimme sisälle, tapasin perheen koirat ensimmäistä kertaa. Hostäiti näytti minulle keittiön ja vessan sijainnin, minkä jälkeen pääsimme lopulta huoneeseeni. Aikaa kaiken ihasteluun olisi myöhemmin. Halusin vain nukkumaan. Ja ilmeisesti olin tehnyt edes johonkin vaikutuksen... Toinen perheen koirista nukkui sängyssäni koko ensimmäisen yön...


Monday, July 20, 2015

Hei vaan kaikille!


Nimeni on siis Alma, ja ensi lukuvuoden vietän Etelä-Carolinassa vaihto-oppilaana. Siinä taisi olla ne tärkeimmät.
No, mutta... vaihtariblogi on siis kyseessä, eli seuraavat 11 kuukautta aion kirjoitella kokemuksistani USA:ssa. Matkaan lähden kolmen viikon päästä melko pienen tamperelaisen vaihtarijärjestön kautta. Up Education on ollut todella toimiva järjestö, ja suosittelisin sitä kenelle tahansa vaihtoon lähtevälle.
Tämän koko blogin aloittaminen osoittautui lopulta harvinaisen vaikeaksi, joten olen siirtänyt aloittamista aina eteenpäin ja eteenpäin. Ajatus blogista syntyi jo tammikuussa. Mihin katosivat ne kuusi kuukautta... No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kuka, mitä, hä?

Tämän ensimmäisen postauksen tekeminen tuntuu melko mielenkiintoiselta, koska en todellakaan tiedä, mistä aloittaa. En ole vieläkään sisäistänyt, että olen oikeasti lähdössä vaihtoon, vaikka jo nyt kokemistani asioista riittäisi materiaalia muutamaan romaaniin. Hyvä alku voisi olla vastaaminen kysymyksiin kuka, mitä, minne ja miksi.
Eli siis, olen lukiolainen ja kotoisin n. 85 tuhannen asukkaan rannikkokaupungista Porista. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, kaksi koiraa ja kaksi marsua. Harrastuksiani ovat viulun- ja pianonsoitto sekä valokuvaus. Vapaa-aikaani kuuluvat rikossarjat, elokuvat, piirtäminen ja musiikin kuuntelu, eli melko taiteellisella puolella seilataan. Koulussa kielet ovat aina kiinnostaneet minua. Yläasteella tuli opiskeltua englantia, ruotsia ja saksaa. Nyt lukion ensimmäisen vuoden jälkeen osaan jo venäjää sekä espanjan alkeet.
Päädyin siis kirjoittamaan blogia, koska olen lähdössä vaihtoon USA:n. Ajatus vaihtoon lähtemisestä syntyi jo yläasteen englannintunneilla, mutta aloin ajattelemaan asiaa vakavasti vasta viime kesänä. Ensimmäisenä sovittiin haastattelu ja siitä se homma sitten lähti pyörimään.
Sijoitustiedot tulivat huhtikuun puolessa välissä ja nyt minua odottaa kolmihenkinen perhe kahden koiran kanssa kaupungissa nimeltä Summerville.

Ajatuksia...

Kesätyöt loppuivat edellispäivänä. Sen kuuden viikon aikana työhön mukavassa työporukassa tottui, ja sen loppuminen aiheutti pienen järkytyksen. Kun kävelin työpaikan rappuset viimeistä kertaa alas, tajusin, kuinka lähellä USA:n lähtöni oikeasti on.
Olo on kummallinen, koska en oikeastaan osaa sanoa, millainen fiilis minulla on. Jännitystä ei vielä tunnu olevan ilmassa, mutta kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä 24/7.
Mitä odotan eniten vaihtoon lähtemisessä?
Tietysti eniten odotan isäntäperheeni tapaamista ensimmäistä kertaa. Toinen asia, mitä odotan, on tietysti koulun alkaminen sekä kaikki siihen liittyvät jutut. Odotan myös yhdysvaltalaiseen viihdekulttuuriin tutustumista. Erityisesti haluan tietää, miten yhdysvaltalaiset suhtautuvat erilaisiin elokuviin, TV-sarjoihin, kirjoihin ja muuhun sellaiseen.

Paperibyrokratiasta

Koko vaihtoonlähtöprosessi alkoi todella jo viime vuoden heinäkuussa. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut lukematon määrä paperitöitä. On ollut lääkärintodistuksia, koulutodistuksia, lomakkeita ja muuta täytettävää ja allekirjoitettavaa. Jokaisesta todistuksesta englanninkielen opettajan lausuntoon on vaadittu skannaukset. Kotona on taisteltu papereiden kanssa niin paljon kuin sielu sietää ja vähän enemmänkin.




Seuraava vaihe taitaakin olla pakkaaminen ja muutaman Suomi-tuliaisen osto isäntäperheelle. Ei muuta kuin takki päälle, ulos Suomen kesään ja ostoksille...